Viime kauden askelmerkeillä kohti uutta kautta
Uusi treenikausi on startannut. Näkymät tulevalle kisakaudelle ovat positiiviset, kun maajoukkueen leirityskalenteri näyttää sopivan tiiviiltä ja opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi nuoren urheilijan apurahan. Saan harjoitella täysipäiväisesti ja jatkaa viime kaudelle kootun valmennustiimin kanssa.
Viime kauden treenikausi meni tosi hyvin rullahiihtolenkillä sattunutta pientä polvivammaa lukuun ottamatta, joten tavoitteet olivat myös sen mukaiset kilpailuihin. Kausi alkoikin hienosti Rovaniemeltä ja se antoi jo vähän ajatusta siitä, mitä voi odottaa jatkosta. Maailmancupissa tulikin iso steppi edelliskauteen verrattuna ja uran paras sijoituskin parani useaan otteeseen ja tältä kaudelta parhaaksi tulokseksi jäi 11. Isoin juttu oli, että hiihto-osuuksilla sijoitukset pysyivät tai jopa hieman nousivat; hiihto olikin suurin kehityskohde.
Takapakki tulikin joulutauolla. Salitreenissä alaselkä kipeytyi ja sen takia jäi suurmäen SM- kilpailut kilpailematta ja hyppääminenkin vaikeutui hetkeksi. Kuitenkin hyvään aikaan ennen kauden pääkisoja eli nuorten ja Trondheimin MM-kisoja saatiin taas hyppääminen toimimaan ja hiihtokin kulki. Nuorten MM-viikolla iski pieni flunssa, mikä vaikeutti kisoihin valmistautumista. Onneksi ei liikaa ja Minjan kanssa voitettiin joukkuesprintin MM-kultaa! Henkilökohtainen kisa jäi kuitenkin paljon alle omien tavoitteiden, mutta jätti sopivasti nälkää tulevaan. MM-Trondheim oli myös upea kokemus ja sieltä ensimmäisistä aikuisten arvokisoista tuli sijoitus 16. sekä Mixed Team -kisasta 5. sija Minjan, Ilkan ja Eeron kanssa.
Loppukaudella kohokohtia olivat ehdottomasti Holmenkollenin ensimmäinen suurmäen maailmancup sekä kotimäessä hypätty mäkihypyn maailmancup Salppurin kisoissa. Vielä eivät hypyt aivan riittäneet kisaan asti, mutta onneksi ensi keväänä Salppurilla kisataan ensimmäistä kertaa naisten yhdistetyn maailmancup – kivaa päästä kotimäkeen ja -laduille yhdistetyssä!
Kausi 2024/25 oli todella sen mukainen, miten siihen valmistauduttiin. Kukkosen Peden johdolla oli rakennettu hyvä treenikauden ohjelma, jossa mentiin edellisvuosien tapaan hyppääminen edellä, vaikka kestävyysharjoittelun määrä nousi lähes 300 tuntia. Laatukin taisi olla aika eri verrattuna edelliskausiin 😉
”Kokonaisharjoittelun määrä nousi merkittävästi, jossa iso lisäys oli kestävyyspuolella. Siltikin mentiin hyppypää edellä, sen merkitys on iso. Hiihtoharjoittelussa painotettiin sen opettelua, erilaisia vauhteja lenkeillä ja yhdistettyyn sopivia tapoja. Lisäksi Hetan kohdalla painotettiin urheilijaksi kasvamista kuormituksen, sairastumisten ja kiputilojen tunnistamisessa ja analysoinnissa”, kokosi Petter Kukkonen edelliskauden ajatuksia.
Tulevalle kaudelle ei juuri treenikokonaisuuteen muutoksia tehdä, pidetään kaava ja treenimäärä kutakuinkin samana. Maajoukkueleirejä on nyt suunniteltu jokaiselle kuukaudelle ja ensimmäiset Kihun testit odottavat kesäkuun lopussa.
Maajoukkueen ja omien yhteistyökumppanien turvin pystyn harjoittelemaan täysipainoisesti. Viime vuodesta kuuluu iso kiitos kumppaneilleni, jotka mahdollistivat suunnitellut leirit ja kisamatkat sekä varmistivat kilpailukykyiset välineet koko vuoden ajan. Tulevalle kaudelle sain myös opetus- ja kulttuuriministeriön nuoren urheilijan apurahan.
Nyt kohti ensimmäistä Otepään leiriä kohti,
Heta
